Manusta tuli viikonloppuna kahdeksan pienen parsonpennun isä. Pentueeseen syntyi kaksi poikaa ja kuusi tyttöä. Hurjalta kuulostaa tuo lukumäärä - mahtaa kasvattajan luona olla vilskettä kun pikkuiset lähtevät liikenteeseen. Lisää infoa pennuista löytyy kasvattajan sivulta. Täällä ollaan oikein ihastuksissa pennuista ja katsomaan niitä ajelen sitten, kun pennut ovat hieman vanhempia.

Tänään täytyy ilmoittautua toko-koulutukseen kevät/kesäkaudeksi. Yritän päästä samaan ryhmään, jossa olin syksylläkin eli alo/avo-ryhmään. Nyt on kyllä harjoittelu jäänyt aika vähille. Lenkillä aina välillä otan luoksetuloa, seuraamista ja luoksetulon yhteydessä pysähtymistä, mutta muuten en ole treenannut ollenkaan. Tosin eilen kokeilin naksuttimen avulla opettaa Manulle Canis-lehdessä ollutta temppua, jossa koiran pitäisi mennä viltin päälle makuulle, ottaa viltin reuna suuhun ja kieriä niin, että koira kääriytyy vilttiin. Päästiin opetuksessa siihen asti, että Manu meni viltille makaamaan ja nousi ylös ja otti viltinpään suuhunsa. Se ei siis osannut ottaa vilttiä suuhunsa ollessaan makuulla. Kieriä Manu osaa käskystä, mutta sitä en yrittänytkään yhdistää temppuun vielä.

Minusta oli tosi kiva huomata, kuinka Manu oikein tosissaan mietti, että mitä mä tahdon, kun en sille antanut käskyjä, vaan sen piti tarjota mulle oikeaa liikettä. Tosin viltistä kiinniottamista harjoiteltiin ensin niin, että heilutin viltinkulmaa Manun edessä, jotta se tarttuisi siihen kiinni. Manu väsähti välillä harjoitteluun ja tarjosi mulle välillä lelua repimisleikkiä varten. Leikinkin sen kanssa, jotta se saisi purettua keskittymispaineita ja jotta tuo koulutus olisi mukavaa. Täytyy katsoa, jos joku päivä jaksais yrittää temppua uudelleen ja jos tästä vaikka kehityttäis.