Ollaan taas viikonloppuna käyty metsässä lenkkeilemässä. Ensin lauantaina tuossa lähimetsässä, jossa käydään aika useinkin, ja sitten tänään kävimme ampumaradan läheisyydessä reitillä, jossa viime vuonna kävimme russellilenkillä. Varsinkin tänään ilma oli oikein ihana, kun aurinkokin näyttäytyi, joten oli tosi mukava lenkkeillä talviluonnossa.

Tänään Manu alkuun seuraili aika paljon jaloissa eikä meinannut nauttia vapaudesta ollenkaan, mutta kyllä se sitten loppumatkasta jo alkoi juoksentelemaan niinkin kauas, että piti huudella sitä odottelemaan. Edelleenkin saan kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että se ei karkaile tai leikittele kiinniottamisen kanssa, vaan tottelee luoksetulokäskyä melko moitteettomasti. Tosin namut on kyllä aina sen mukaisetkin, tänäänkin oli mukana itsetehtyjä jauhelihanamuja, joten motivaattorikin on kyllä kohdallaan.

Tänään myös trimmailin Manua tulevan viikonlopun näyttelyä varten. Aika paljon sain karvoja pois, mutta ei se taida vielä ihan näyttelykunnossa olla. Trimmailu sujui tänään ilman taisteluja, mikä on todella mukavaa kehitystä. Parilla viime kerralla kun Manu on ollut melkoisen valmis mua puremaan, joten olen kyllä tosi tyytyväinen tämän päiväiseen trimmauskäytökseen. Huvittavinta tässä trimmailussa on se, että kun haen pöydän ja laitan sen sohvan lähelle, niin Manu kiipeää itse sohvan käsinojan kautta pöydälle ja istahtaa sinne. Näin ollen pöytä ei ole ainakaan kovin epämielyttävä paikka. Trimmausta harjoitellaan myös namujen avulla, joka on mielestäni toiminut, koska tänään Manulla oli jo huomattavasti parempi pinna, kun trimmasin hankalampia paikkoja kuten rintakehää ja häntää. Pakkoa tai alistamista meillä ei siis käytetä ollenkaan, vaan pyrin siihen, että Manu antaa mun tehdä näitä toimenpiteitä vapaaehtoisesti. Täytyy toivoa, että esim. vuoden päästä meillä ei ole enää mitään ongelmia trimmaamisessa, vaan se sujuu molemmilta "rutiinilla".

Tässä vielä kuvia meidän tämän päiväiseltä metsäretkeltä. Ensin Manu nautiskeli lumihangessa ja juoksenteli lumipallojen perässä.

Sitten loppulenkistä Mika ja Manu kiipesivät melko jyrkän hiekkakasan päälle. Manu ei alussa meinannut päästä Mikan perässä, mutta sitkeästi se yritti ja pysyi lopulta perässä. Kamerasta loppui akku tässä vaiheessa, joten Manun juoksentelu rinnettä ylös ja alas jäi ikuistamasta. Hurjaa kyytiä se uskalsi juosta lumipallojen perässä rinnettä pitkin. Tuo juoksentelu olikin hyvää lihastreeniä Manulle.