Oltiin tänään Manun kanssa ensimmäisessä oikeassa näyttelyssä Tuurissa ja Manu sai rodun parhaan pennun tittelin...tosin Manu oli myös kisan ainoa parsonpentu eli me emme joutuneet kisaamaan kuin itseämme vastaan. Mulle kyllä selitettiin, ettei sitä ROP:ia automaattisesti anneta näyttelyn ainoalle pennulle, joten voi kai siitä olla ihan onnellinen. Pääasiahan oli, että saatiin harjoitusta ihan oikeasta näyttelystä...se teki meille molemmille varmasti hyvää...mulle esim. opettettiin, että miten sen näyttelyhihnan tulee koiran kaulassa olla...mä oon sen aina laittanut väärään kohtaan:) Kiitos siis vinkistä sinne jonnekin! Manu osasi käyttäytyä kehässä tosi nätisti (ennen kehää se ei meinannut huomata mua ollenkaan ja mun käskyt tuntui menevän kuuroille korville, mutta kehässä se taas manumaiseen tyyliin petrasi!) Tässä Manun arvostelu...sitä on ihan kiva lueskella - tosin kentän sivusta tuli jo muutaman kerran aiemminkin kuultu kommentti, että Manulta saisi tuo paino hiukan tippua:) , mutta tässä siis arvostelu:

"Miellyttävä kokonaisuus. Ikäisekseen erinomainen pää. Hyvät korvat. Kaunis kaula ja ylälinja ja häntä. Hieman niukat etukulmaukset. Hyvä takaosa. Oikeanmuotoinen runko. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin."

Olin reissussa Sisun ja Sisun omistajan kanssa ja päivä venähtikin pitkäksi, kun Sisu pääsi kasvattajaluokassa BIS-kehään asti. Manulle siis tuli todella harjoitusta näyttelyreissusta. En voi olla muuta kuin ylpeä siitä, kuinka hyvin Manu käyttäytyi koko päivän...päivä kuitenkin kesti kahdeksasta kuuteen, kun automatkatkin otetaan huomioon. Oman kehän jälkeen käytin Manua säännöllisesti juoksemassa ja leikkimässä läheisellä pellolla ja sitten annoin sen olla omassa näyttelyhäkissään, jossa se viihtyi ihmeen hyvin. Lopussa Manu ei enää halunnut mennä häkkiinsä, joten se sai sitten katsella touhuja mun sylistä. Lopussa Manu innostui myyntikojuista - se halusi lopussa koko ajan mennä tutkailemaan myyntikojujen tarjontaa - liekö sillä ollut vaikutusta, kun kävin sen kanssa pari kertaa kojulla ostoksilla - Manulla taisi leluhimo päästä valloilleen:)

Jännitin omaa esitystä aika paljon ennen kehään menoa, mutta kehässä ei enää jännittänyt, kun piti niin keskittyä siihen Manun esittämiseen:) Mun kehävierailut ei kuitenkaan päättyneet tähän yhteen kertaan, vaan jouduin sitten yllätyksekseni kehään uudelleen pitkäkarvaisen collien esittäjänä kasvattajaluokassa - liekö tästä alkaa mun junior handler -ura (tosin tuon juonior-sanan kai voi jo tiputtaa pois)...BIS-kehään mua ei enää sitten kelpuutettu esittäjäksi, vaan Pyry sai itselleen arvoisensa esittäjän. Mukava kokemus se oli kuitenkin  - vaikka tosin taidot eivät tainneet olla ihan huippuluokkaa, mutta yritin mä kovasti tehdä niin kuin ohjeistettiin.

Manusta ei valitettavasti ole kuvia näyttelystä, mutta yritän joku päivä ottaa siitä kuvan pokaalin ja ruusukkeiden kanssa. Tosin ruusukkeet olisivat Manun mielestä niin kivoja leluja, että saankohan niitä enää ehjänä takaisin, jos ne Manun lähelle vielä asettelen.

Ja sitten lisätään pari kuvaa, tosin kun yritin saada otettua niitä yksin, niin eihän niistä niin kauhean hyviä tullut, mutta pari kuvaa seisoma-asennossa kuitenkin:)

1633832.jpg

1633834.jpg

Ja sitten Manu taas takamuksellaan:)

1633837.jpg