Olimme lauantaina Mikkelissä näyttelyssä ja Manu valittiin ROP-pennuksi ja tällä kertaa meillä oli myös kilpakumppani:) Kilpakumppanina oli ihana parsontyttönen, jonka kanssa Manu leikkikin ennen kehään menoa. Se ei tainnut olla kauhean hyvä idea, koska sitten kun me olimme yhtäaikaa kehässä, ei kumpikaan koira suostunut enää seisomaan, vaan ne yritti päästä toistensa luokse leikkimään...treeniä siis tarvitaan edelleen. Muuten meillä meni melko hyvin, ainakin Manu käveli hyvin. Pöydällä se päätti vierastaa englantilaista herrasmiestuomaria ja peruutti ja yritti kiivetä mun syliin - antoi se kuitenkin lopulta katsoa hampaansa ja tutkia koko vartalonsa, mutta sitä meidän täytyy harjoitella enemmän. Täytyy käydä myös match show:ssa, jotta kertaamme muiden koirien kanssa kehässä oloa, nimittäin viime kerralla match show:ssa se meni jo tosi hyvin, mutta siitä on jo aikaa yli kuukausi. Tuomari oli ihana, kun Manu vähän temppuili pöydällä, niin se yritti rauhoittaa sitä toistelemalla darling-sanaa pehmeästi...todellinen kultahan tuo meidän Manu onkin:) Tässä Manun arvostelu, tosin yhdestä sanasta emme saa millään selvää, joten se jää hieman arvailuksi:

Well balanced head. Well placed ears. Dark eye, Good sized teeth. Straight bone. Nice topline. Would prefer sharper? loin (ehkä tämä viittaa siihen, että Manun painon pitäisi tippua, jotta lantiolinja näyttäisi paremmalta). Good coat texture. Moved well.

Arvostelu oli ihan hyvä, joten taidamme vielä jatkaa näyttelyissä käyntiä...tosin minnekään muualle ei olla ilmoittauduttu vielä. Tässä kuvia minusta ja Manusta, jos Manun trimmaus on hakusessa, niin munkin on varmaan mietittävä hiustenlaittoa...kuvissa ne on koko ajan silmillä, kun kiinnitin kaiken huomion koiraan:)

Ensin käveltiin kehässä ympyrää...




Sitten oltiin pöydällä tutkittavana


Tässä Manua asetellaan takaisin neljälle tassulle pöydällä, kun se hyppäsi mua vasten


Ja tässä me odotellaa, kun meidän kilpakumppania arvostellaan.


Meillä oli taas koirakoulu perjantaina ja tällä kertaa meillä meni oikein hyvin. Saatiin kehuja seuraamisesta ja sivulle tulosta niin, että käännähdin aina 90-astetta ja pyysin sivulle uudestaan. Sitten meitä opastettiin haun saloihin, mutta Manu oli jo siinä vaiheessa niin puhki, että totesin, että me aloitamme haun harjoittelun kotona, emmekä edes yrittäneet opetella sitä siellä kentällä. Kotona sitä sitten kokeilinkin eilen illalla ja Manu hoksasi aika nopeasti sen, että kun mulle tuo takaisin lelun, jonka heitin, niin siitä saa namun. Lelun kanssa palkitseminen ei taida meidän kohdalla olla hyvä, kun Manu innostuu lelun repimisestä niin kovasti, että se ei halua päästää siitä irti.

Tässä on vielä linkki Jyväskylän seudun russelleiden kotisivulle, jossa on kuva Manusta viehejuoksussa. Kiitos Touholle kuvan otosta - Manu näyttää oikein onnelliselta juostessaan vieheen perässä.