Käytiin Manun kanssa tänään viettämässä aamupäivä Mikkelin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Vähän mua jännitti, kun tiesin, et tuomarina on bulgarialainen mies ja mulla oli pelkona se, ettei Manu antaisi tutkia itseään, kun se viime viikolla niin vierasti mun yhtä tuttua kaupanpihassa - tuo pöydällä olo kun ei ole oikein ollut sujuvaa aiemminkaan. Tämä mies sitten yllätti mut ja varmaan monet muutkin immeiset sillä, että se ei oikeastaan tutkinut koiria ollenkaanYllättynyt...kaikkien esittäjien piti itse näyttää koiran hampaat (mikä tietty mun kannalta oli hyvä, kun Manu antaa mun ronkkia sen purukalustoa) ja se vain kokeili, että kivekset on paikallaan ja sitten menoksi. Namuja ei esittäjä saanut käyttää hyödyksi kehässä, mut vinkulelua sai - ihme sääntöjä, mut me näytettiin sille, että Manu esiintyy kyllä ilman namujakin...ainakin jotenkin...tuomari siis huomautti mulle, ettei saa olla ruokaa kehässä - aiemmin en ole tuollaista kuullut. Mun puolesta se on kyllä ok, koska Manulle ei oikein tahdo namut näyttelyissä kelvatakaan, joten kai ne namut mun kädessä antaa enemmän uskoa mulle itselle kuin saa Manua esiintymään paremmin, ettei niistä meidän kohdalla ainakaan mitään sanottavaa hyötyä ole ollut. Manu ei niin kauheasti tykkää näyttelyistä eikä sen takia seiso kauhean ryhdikkäänä, mutta riittävän ryhdikkäänä kuitenkin!!!!! Käytös oli tällä kertaa ihan hyvä ja Manu malttoi oman vuoronsa ajan seisoa ja kävellä ihan hyvin. Kun meitä arvosteltiin, multa meinasi lähteä kenkä jalasta, joten sen vuoksi en omalla kiekalla päässyt oikein vauhtiin, mut sit paras uros -kehässä, kun meitä kierrätettiin, niin minunkin askel jo reipastui ja kengät pysyi jalassa. Kehän ulkopuolellakin Manu käyttäytyi ihan kivasti...äristelyä ei kuulunut ollenkaan ja nyt olis ollut kiva tyttöjen kanssa peuhata kehän laidalla...Manu iskikin silmänsä heti alkuun tyttöparsoniin, josta tulikin sitten ROP, joten taitaa meidän poitsulla olla silmää naiskauneudelleSilmänisku. Kun kasvattajaryhmä esitettiin, Manu oli jo väsynyt, eikä millään meinannut enää seisoa nätisti - kerran se jopa istahti, joten Manulta loppuu mielenkiinto esiintymiseen kyllä heti sen ensimmäisen kehäkäynnin jälkeen.

Uroksia ei hirveästi Mikkeliin ollut tullut ja me oltiin ainoita nuortenluokassa. Lopputulos oli, että Manu sai erinomaisen laatuarvostelun ja oli sitten loppukarkeloissa urosten toiseksi komein jääden kakkoseksi Manun kasvattajan Vilille - et hyvin meni. Vili kun on jo valio, niin me saatiin serti ja sitten varacacib. Nähtävästi tämä varacacib sitten vahvistuu cacibiksi, kun Vili on ER-rekisterissä - meillä taisi käydä hyvä tuuri tällä kertaa - oon aivan ihmeissäni tästä jutusta ja tietty tosi onnellinen!

Koska näyttelyreissu vei päivästä niin vähän aikaa, niin kotiin päästyämme suuntasimme vielä kyläilyreissulle mökille. Mökki oli ihan rannassa ja mökillä oli myös toinen uroskoira, joten odotettavissa ei ollut ihan kaikista leppoisin mökkireissu. No, Manu ei huomannut toista urosta ollenkaan, koska se näki vain ja ainoastaan järven. Alku olikin aikamoista huutamista, kun Manu halusi veteen. Päästettiin se sit uimaan narussa vähäksi aikaa ja sitten Manu joutuikin häkkiin vähäksi aikaa rauhoittumaan. Toisen uroksen kanssa ei päästetty kontaktiin, joten hyvin vähillä ärinöillä selvittiin. Pari kertaa Manu hieman äristeli, kun toinen oli liian lähellä katsomassa sitä, mutta käskystä se hiljeni. Manu vietti sitten aikaa narussa ja melko hyvin se sitten malttoi vain haaveilla vedestä eikä huutanut koko ajan. Lopuksi menin vielä sen kanssa uimaan niin, että Manulla oli pelastusliivit ja sitten olin itse uimassa, jolloin Manu sai olla vapaana. Manu ui aika kivasti lähietäisyydellä ja tuli mua kohden kun kutsuin. Ihan mun luo asti se ei tainnut koskaa tulla, vaan lopulta mun piti sitten hakea se, kun oli aika lopettaa uiminen. En tosiaan tiedä, kuinka kauan Manu uisi, jos se itse saisi päättää - todennäköisesti se ei lopettaisi koskaan. Kokeilimme myös, hyppääkö Manu laiturilta - kyllä se hyppää - niin kuin arvata saattoikinKieli ulkona. Uiminen oli paremman näköistä pelastusliivit päällä, joten niitä taidetaan käyttää toistekin uintireissulla.