Nyt aloitettiin sitten agilityn toinen jatkokurssi. Meillä on ihan uusi ryhmä ja siellä on kaikki muut poikia paitsi yksi jack russell terrier. Manu rakastui heti tähän Lilli-tyttöön kun päästiin halliin sisälle. Manu ei nähnyt eikä kuullut muita koiria, vain ja ainoastaan tän Lillin. Koirat sai leikkiä hihnassa aina kun odoteltiin omaa vuoroa ja Manu ei tiennyt et miten päin sen olisi pitänyt Lilliä vasten mennä. Yksi uros karkasi radalta ja pääsi puolen metrin päähän meistä eikä Manu välittänyt tuon taivaallista, kun sen silmien edessä oli tämä maailman ihanin Lilli-tyttö. Onneksi sentään Manu malttoi esteitä suorittaa, joten agilitytunti ei mennyt hukkaan.

Agilityssä meillä oli ensin kuuden aidan rata, jossa harjoiteltiin takaaleikkausta. Minä jälleen kerran juoksin liian syvälle, joten sitten jouduin väistelemään esteitä ja se vaikutti heti Manun suoritukseen niin, että se tuli mun perässä. Kun pari kertaa sain oman juoksu-urani menemään suoraan, niin Manu meni jopa tosi hyvin esteet, joten tää taitaa olla aika paljon musta kiinni. Sitten viimeiset esteet korvattiin putkella ja siinäkin takastuloreitillä mulla oli huono juoksulinja ja Manu meinasi tulla mun perässä. Putken suuntaan Manu juoksi suoraan ja tosi innokkaana ja putkeenkin se sukelsi molemmista suunnista epäröimättä, joten sinne mun on ainakin helppo se saada ohjattua.

Odotan kovasti, että meidän takapiha on niin sula, että voin sinne jonkin näköiset aidat kyhätä ja harjoitella sitten Manun kanssa. Tosin meidän ei varmaan sovi kauheasti harjoitella täällä kotona, ettei naapurit hermostu Manun komentohaukkuun. Kotona harjoittelu kun saa sen pahemmin kierroksille kuin muualla harjoittelu ja se sitten ilmenee komentohaukkuna. Tänäänkin se agilityssä pysyi paikalla joka ikinen kerta ja odotti lupaa lähteä eikä se tainnut haukkuakaan paria kertaa enempää. Haukuminenkin tapahtui silloin,  kun en Manun mielestä antanut selviä ohjeita, mitä sen pitää radalla tehdä. Oon kyllä tosi tyytyväinen Manun käyttäytymiseen agilityssä!