Tänä viikonloppuna ollaan taas Manun kanssa käyty lenkkeilemässä pururadalla ja sen ympäristössä. Nyt tuli jo vähän lunta, joten kohta on varmaan jo hiihtokelit, jolloin tuonne pururadalle ei enää sovi mennä lenkkeilemään, joten täytyy nyt yritää käydä siellä vielä kun pystyy. Jotenkin sitä aika aina vierähtää niin nopeasti ja taitaa tuo päivä olla niin lyhytkin, ettei tuonne metsään ihan parhaan valon aikana olla ehditty, vaan molempina päivinä ehti pimeä tulla ennen kuin päästiin pois metsästä, mutta onneksi Mika oli mun mukana, niin ei tarvinnut pelätä.

Tänään meillä oli myös agility ja vähän mä mietiskelin, että mennäkkö vai ei, kun alkoi tuo pakkanen kiristymään. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan ja hyvä kun menin, koska tällä kertaa meillä sujui yhteistyö tosi hyvin. Meillä oli lyhyt rata, jossa oli pari haastellista kohtaa, mutta se ei meitä häirinnyt, vaan me suoritettiin kerralla puhdas rata ja juurin niin kuin olin suunnitellut - jihuu!!!!!

Toisena harjoitteena meillä oli putki - kepit - putki -rata, jossa kepeille oli haasteellinen kulma. Sain Manut menemään aina hienosti kepeille sisään, mutta sitten ei meinannut löytyä oikeaa rytmiä itse keppien suorittamiseen, joten niitä meidän tarvitsee treenata edelleen ja paljon.

Mut tällä kertaa oli oikein kiva treenikerta ja meidän ohjaaja antoi meille erikoismaininnan siitä, että Manu oli hiljaa hallissa, kun muut suorittivat rataa. Kerroin hänelle kyllä, että Manu sai aika paljon namuja aina muiden suoritusten aikana, mutta toisaalta on se saanut ennenkin ja silloin se on kuitenkin räksytellyt mulle, jos tarjoilu ei ole pelannut, joten ehkä Manun pinna on hieman kehittynyt. Toivotaan että näin on tapahtunut ja ennen kaikkea toivotaan, että meidän kehityksen suunta on parempaan päin ja että me voidaan jättää nämä syksyn vaikeudet taakse!

Manu on kyllä tosi jännä, kun siinä on kaksi niin erilaista puolta. Joskus se on kuin unelma ja sitten taas joskus kuin painajainen. Oltiin tuossa yksi päivä Manun kanssa Annin ja Sisun ja Sennan kanssa lenkillä ja koko lenkki sujui tosi mukavasti. Sisun ja Sennan kanssa Manu käyttäytyy aina tosi mallikelpoisesti. Se ei mene ylikierroksille ja se tottelee mun käskyjä (pääasiassa siis luoksetulokäskyä). Loppulenkistä Senna sitten löysi pitkän kepin ja Sisu juoksi kepin kanssa taistelevan Sennan luo ja Manu tietty perässä. Manu kunnioittaa Sennaa niin paljon, että kun Senna sen kepin kanssa sitten lähti liikkeelle ja Manua kohti, väisti Manu pois tieltä. Kaikin tavoin se osoitti, ettei sillä ollut tarkoitusta ottaa sitä keppiä eikä haastaa Sennaa. Jos ihminen repii pitkää keppiä maasta, on Manu varmasti ylikierroksilla ja kiinni siinä kepissä sekunnissa, mutta jotenkin näiden kahden koiran kanssa Manu käyttäytyy tosi rauhallisesti ja niin, että se tietää oman asemansa siinä porukassa.

Ja tässä sitten lopuksi kuvia. Kuvat on ottanut Touho - kiitos hänelle kuvista! Kuvat taitavat olla viime kevään agilitykisoista, joissa olin Manun kanssa katsomassa Sisun suoritusta.

Kun oltiin tarpeeksi kaukana radasta, niin Manu malttoi nautiskella keväästä...

...ja tietty yrittää hurmata itselleen ystävän...

...ja vaikka meillä Manun kanssa on välillä erimielisyyksiä, niin kyllä me taidetaan silti tosistamme tykätä