Nyt on taas päivittäminen jäänyt muiden kiireiden tai vaan laiskistumisen vuoksi. Agilityssä ollaan käyty joka sunnuntai ja pari edellistä sunnuntaita meni todella hyvin. Tehtiin Manun kanssa harjoituksissa aina puhdas suoritus heti ensimmäisellä yrityksellä. Toki niissä aina pientä hiomista oli, mutta kuitenkin yhteistyö todella toimi ja minäkin osasin ohjata ja Manu malttoi seurata ohjausta. Kokeilin myös sellaista ohjauskuviota, jonka olin bongannut kerran ollessani kolmosluokan radalla ratahenkilönä ja se toimi...kannattaa siis pitää silmät auki ja seurata, mitä ne muut touhuaa! Eilen Manu oli vähän liian kuumana, joten suorituskin oli hieman sotkemista, mutta kyllä me jotain ihan hyviäkin juttuja saatiin tehtyä. Manu jäi alkuun renkaan ja pituuden taakse ja suoritti molemmat esteet oikein, vaikka olinkin ottamassa sitä vastaan hieman kauempana. Sitten oli jyrkkkä käännös A:lle, minkä aluksi minä ohjasin huonosti ja Manu juoksi ohi, mutta toisella kerralla sekin meni ihan hyvin. Tällä hetkellä kepit menee oikein jopa radan keskellä. Keppien suoritus on hidasta, mutta melko varmaa...Manu jopa välillä intoutuu loikkimaan keppejä, joten kyllä se poitsu on tainnut hoksata sen esteen. Kepeille pyrin viemään rauhallisesti eli itse en ota juoksuaskelia, vaan pyrin saamaan vauhdin alas, jotta kepeistä löytyy se oikea aloitusväli. Eilen oli vähän hankaluuksia keppien kanssa, kun ne oli niin vaikeassa kulmassa, mutta sain kuitenkin Manun suorittamaan kepit puhtaasti esteiden välillä tapahtuneen pyörimisen jälkeen...esteiden suorittaminen "väärältä" puolelta on myös alkanut sujumaan eli Manu tosiaan seuraa mun liikkeitä ja kiertää esteen, jos niin ohjaan. Manu on myös huippunopea, joten kyllä siitä voi vielä hyvä agilitykoira tulla kisoihinkin, kunhan tässä ensin kerätään rohkeutta ja löydetään sellainen kisapaikka, missä ärsykkeitä ei ole liikaa radan ympärillä.

Nyt pääsiäisenä ollaan uhmattu vesisadetta ja upottavia kinoksia ja ollaan käyty Manun kanssa metsässä lenkillä. Manua lumi kantaa paremmin, mutta itse olen saanut välillä tarpoa ihan polvia myöten lumihangessa. Toivotaan, että lumi sulaa oiken nopeasti!!!! Kävin tsekkaamassa pururadankin, kun ajattelin, että hiihtokausi on ohi, mutta väärin luulin. Hiihtäjiä on laduilla edelleen ja meidän on siis parempi pysyä sieltä poissa. Tänään käytiin Annin, Sisun ja Sennan kanssa metsälenkillä ja Annin kanssa tarvottiin taas lumihangessa. Koirilla näytti olevan hieman helpompaa. Loppulenkistä Manu oli hieman kierroksilla ja yritti räksyttämällä saada Sisua riehumaan. Räksytys oli melkein taukoamatonta ja mua alkoi jo vähän ärsyttää se meteli. Välillä poitsut remusi yhdessä ja välillä vähän äänet oli totisen oloisia, mutta kyllä niillä vaan edelleen se yhteisymmärräs on eikä minkäänlaista selkkausta niiden välille syntynyt. Manukin ärhentelee totisen oloisena, mutta sitten kääntää pyllynsä Sisua päin, kun Sisu tulee lähelle. Kun tietää, minkälainen Manu osaa olla, niin tällainen käytös on jotain niin ihanaa katseltavaa. Pääsi Manu tuossa yksi päivä leikkimään kahden appenzellinpaimenkoiranartunkin kanssa lenkillä. Ne oli sen verran hyvin oman arvonsa tuntevia narttuja, että Manu osasi kunnioittaa niitä. Alkuun Manu yritti houkutella niitä juoksuleikkiin, mutta kun se ei onnistunut, heiteltiin koirille lumipalloja. Alkuun Manu ei meinannut uskaltaa ottaa lumipalloa, kun se sen verran kunnioitti isompia koiria, mutta vähän ajan päästä löytyi rohkeutta ja sitten Manu kirmasi laumassa lumipallon perässä ihan tasavertaisena. Joskus Manu sai lumipallon ja joskus joku toinen, mutta siitäkään ei tullut riitaa, joten Manu oli ihan tyytyväinen koiralauman lumipalloleikkiin - ei siis ollut tarvetta omia mitään. Sitten kun näytti siltä, että Manu lähtee ylikierroksille ja alkoi hirveä komentoräksytys pallonheittäjälle, lopetettiin touhu siihen ja Manu pääsi taas hihnan jatkoksi. Leikki kesti siis niin kauan, kun Manulla piti pinna ja se loppui saman tien, kun Manun itsehillintä petti. Kivaa oli.