Kirjoitellaanpas taas meidän kuulumisia. Viime viikolla olin työreissussa ja meiltä jäi viime viikon agilitytunti väliin. Näin Manu sai perheeni "vaatimaa" lomaa! Kun tulin reissusta, olin heti yhden päivän töissä JAT:n agilitykisoissa ja siellä oli mielenkiintoista katsoa muiden suorituksia. Yritin kovasti ottaa oppia, jospa joskus osaisin hyödyntää näkemiäni temppuja. Yritän ainakin pitää niitä mielessäni.

Metsässä me ollaan lenkkeilty taas kovasti ja Manu tapasi ihanan espanjanvesikoiratytön metsälenkillä ja ensimmäistä kertaa jätti tulematta luokse käskystä kirmaten iloisesti tuon nartun luo. Palkinnoksi tästä tottelemattomuudesta Manu sai sitten leikkiä tämän tytsyn kanssa. En tiedä, miten Manu olisi käyttäytynyt, jos toinen koira olisi ollut uros. Tästä kerrasta minä opin sen, että pitää olla entistä tarkempi, kun kuljeskelen metsässä Manu vapaana.

Ikävämpi juttui sattui pari päivää sitten, kun lähdin viemään Manua iltalenkille. Meitä vastapäätä asuu cairnterrieriuros, jonka kanssa Manu ei ole oikein väleissä. Kerran sitten kun oli juuri niiden talon kohdalla, avasi talon emäntä oven ja koira kirmasi äristen meitä kohden. Ei auttanut muu kuin lennättää Manu hihnan jatkona mun selän taakse ja olla itse siinä välissä. Sen verran nousi mun kierrokset, että komensin äkäisesti tuota toista koiraa ja se tepsi. Huuto jatkui molemmilla koirilla, mutta toinen koira pysähtyi vähän matkan päähän musta ja Manua pidin selkäni takana. Omistaja kirmasikin hakemaan koiransa pois ja me selvittiin säikähdyksellä. Tämä tapahtuma ei tainnut koirien välejä parantaa, mutta ei Manu enää varuillaan ole tuon talon kohdalla. Seuraavana aamuna Manu vielä muisti tapahtuneen ja kun Manu näki tuon talon edessä liikehdintää, kun olimme aamulenkillä, alkoi Manu murisemaan. Onneksi se oli tuttu koira ja Manu pääsi sitä haistelemaan, joten turhat uhittelut unohtui.

Eilen olimme sitten pitkästä aikaa Annin, Sisun ja Sennan kanssa metsälenkillä. Samaiselle lenkille oli eksynyt paljon muitakin koiria ja lenkkeilijöitä, mutta tällä kertaa luoksetulokäskyllä oli toivottu vaikutus ja Manu tuli aina luokse, kun sitä kutsuin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! On se vaan niin hieno mies!!!!! Kerran kuului ärinää, kun olimme liian kauan pysähdyksissä, kun Sisu haisteli toista uroskoiraa ja Manu joutui seuraamaan tilannetta sivusta, mutta ärinä loppui kyllä nopeasti. Olen kyllä edelleen varuillani, kun Manu seurustelee Sisun kanssa enkä oikein anna haistella, kun ollaan paikoillaan, mutta kun ollaan liikkeessä, niin Manu ei jäykistele ollenkaan, vaan liikkuu rennosti ja todella nauttii Sisun ja Sennan seurasta ja tietty Annin seurasta - Manu kun muistaa aina välillä lenkin aikana käydä moikkaamassa Annia.

Tänään meillä oli sitten agilityä ja harjoituspaikka oli uusi. Olen ihan tyytyväinen tähän kertaan, vaikka radan suorittaminen ei meinannut alkuun onnistua. Manu kuumeni taas kovasti ja ohitteli esteitä. Sitten sain tilanteen rauhoitettua ja loppu meni jo ihan hyvin. Ei täydellisesti, mutta ihan mukavasti. Kun harjoittelimme itseksemme, sujui harjoittelu meiltä jo mielestäni tosi hyvin. Harjoittelin esim. kahdella esteellä takaakiertoja ja Manu teki ne lopulta oikein sujuvasti. Samoin tein puomi-kepit -sarjaa ja siinäkin Manu oli hyvin hanskassa ja teki tosi mielellään esteitä mun kanssa. Kaikista parasta oli, että vaikka toisia koiria oli ihan parin metrin päässä meistä ja sellaisessa paikassa, että menimme toista koiraa kohden, oli Manu mulla hallinnassa eikä sitä kiinnostanut nuo muut koirat ollenkaan - voi että kuinka onnellinen mä olin siitä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Toivon todella, että tämä jatkuun näin ja että voin pitää Manu vapaana, kun harjoittelemme.

Ja vaikka sainkin ohjeistusta mun vanhemmilta ja siskoltani, että Manu kaipaisi lomaa, ollaan me menossa taas lauantaina harjoittelemaan agilityä. Eiköhän tuo pieni mies tämän treenitahdin jaksa ja eiköhän meidän molempien pinna tämän treenailun kestä. Vapaata harjoittelusta tulee kuitenkin tasaisin väliajoin, kun töiden vuoksi en aina pääse treenailemaan.