Käytiin taas tänään agilityharkoissa ja mukana oli tällä kertaa lihapullia. Alkuun meillä meni hyvin ja Manu teki kepit oikein, kun ohjasin helpommalta puolelta. Toiselta puolelta ohjatessa se on vielä vähän niin ja näin, et miten mennään, mutta eiköhän se siitä parane joku päivä. Keinuakin harjoiteltiin ja sekin meni ihan kohtalaisesti sitten lopuksi. Alkuun oli vähän liikaa menohaluja eikä odottamisesta, että keinu lasketuisi, meinannut tulla mitään. Mutta kyllä Manu sitten lopulta malttoi hidastaa, että keinu tulisi alas eikä se sitä keinun liikkumista vieroksunut ollenkaan. Lisäksi harjoittelimme rataa, jota viimeksi teimme ja sekin meni melko hyvin. Samoja virheitä vähän toistin, mut hyvin Manu korjasi eikä sinänsä menty esteitä väärässä järjestyksessä.

Ohjaajan kanssa harjoiteltavana oli rata, jossa oli hyppyjä ja pöytä ja harjoittelimme ohjausta. Silloin kun oli meidän vuoro, kuului Jasu-russellin, jonka Manu oli juuri sunnuntaina tavannut ja jota se oli niin ihastellut ja yrittänyt vikitellä (leikattu uros), haukuntaa, mikä sai Manun pään aivan sekaisin. Manu ei tehnyt muuta kuin tuijotti Jasun suuntaan. Sain sen sitten aina käännettyä estettä kohden ja kyllä se siitä lähti mun mukaan juoksemaan ja suorittamaan rataa, mutta ajatus oli koko ajan Jasussa. Sitten Jasu siirtyi aika lähelle meitä treenaamaan ja se oli jo liikaa Manun itsehillinnälle ja niinpä tuo meidän parsonimme sitten kirmasi käskyistä huolimatta Jasun luo. Onneksi Jonna huomasin meidän kirmaavan pikkumiehen ja nappasi Jasun syliin ja ajoi Manua pois. Tappelua siitä ei olisi syntynyt, koska Manu on ihan ihastunut Jasuun ja halusi vain kamunsa luo, mutta eihän siitä sovi palkintoa saada, että mun luota karataan. Jouduin sitten lopettamaan radan treenaamisen siksi aikaa, että Jasu oli siinä lähellä, koska mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada tuota koiraa tottelemaan. Myöhemmin teimme sitten rataa uudestaan ja homma toimi hyvin ja Manu seurasi tosi kivasti mun ohjausta.  Harmitti kyllä, että Manu karaksi multa, mutta onneksi se ei karannut rähisemään, vaan leikkimään, mutta eihän tuota saisi tapahtua. Viime kerralla jo kauhistelin sitä häiriön määrää ja kyllä se mua edelleen kauhistuttaa. Häiriötähän siellä kisoissakin on, jos sinne koskaan edes päästää, joten kyllä meidän pitää pystyä suoriutumaan radasta häiriön alaisenakin, mutta haastavaa se on.