Oltiin tänään ekaa kertaa junnuluokassa ja saatiin arvosteluksi EH. Saman taisi saada kaikki muutkin parsonit paitsi yksi, joka sai H:n, joten kaiketi meillä meni ihan hyvin. Tosin Manulta loppui mielenkiinto aivan täysin koko hommaan juuri ennen kehään menoa ja meno olikin kehässä sitten sen oloista. Kun harjoittelin kävelyä ja seisomista, Manu oli hirmuisen kiinnostunut namuista ja mun lelusta ja kulki ja seisoi nätisti, mutta sitten siltä lopahti kiinnostus täysin ja kehässä sain kuljettaa allapäin kulkevaa koiraa. Manu siis kävellä jolkotteli mun rinnalla ne pakolliset kuviot, mutta se ei todellakaan näyttänyt pirteältä. Pöydällä se antoi tutkia itsensä melko hyvin. Hieman se pyrki istumaan, mutta tuomari oli niin kokenut, että se piti Manun aisoissa. Tuomari seisotti meitä aika kauan lopussa ja alkuun Manu seisoi melko hyvin, mutta vähän ajan päästä alkoi temppuilu, josta Mika ystävällisesti otti videokuvaa, jota ei tulla koskaan julkaisemaan;) Manu siis istui ja peruutti ja hyppi mua vasten eikä millään oikein suostunut enää seisomaan neljällä tasulla. Kun katsoin tuon videopätkän, niin ihmettelen, kuinka jaksoin siinä kärsivällisesti ja hermostumatta yrittää saada Manua seisomaan - ihminen venyy ihmeesti, kun ei ole muuta vaihtoehtoa:).

Tämä kokemus taas osoitti, että me tarvitsemme edelleen paaaaaaaaaljon harjoitusta. Mun pitäisi keksiä keino, jolla saisin Manun toimimaan kehässä kuten se toimii koulutuskentällä - siellä se on hirmuisen innokas tekemään asioita mun kanssa tunninkin eikä sitä haittaa, että ympärillä pyörii muitakin koiria.

Tuomari kuitenkin sanoi, että Manu on lupaava, mutta vielä hyvin nuori, joten eiköhän tästä vielä jatketa johonkin näyttelyyn. Arvostelun kirjoitan tuonne näyttelyarvostelut -sivulle. Yritän laittaa kaikki arvostelut sinne, jotta voin niihin joskus palata ja tarkistaa, mitä eri tuomarit ovat Manusta sanoneet. Tuomarin arvostelussa minut tekee hyvin onnelliseksi kohta "erinomainen turkki", koska olen Manun aivan itse trimmannut alusta loppuun asti ja välillä hyvin epätoivoisena ja -tietoisena...kun katson muita parsoneita näyttelyissä, niillä on aina hyvin lyhyt turkki, kun taas Manulla on karkeaa karvaa kohtalaisesti kropassaan. Lisäksi Manu vielä "paranteli" turkkinsa kuntoa uimalla päivää ennen näyttelyä mutaisessa ojassa (ja sen jälkeen vielä pesu-uinnilla järvessä), kun yritimme päästä katsomaan Hitonhautaa Laukaassa:)

Näyttelyn parasta antia Manulle oli jo meidän kolmen kerran perusteella perinteeksi tullut lelun osto kojulta. Manu saa lähteä mukaan valitsemaan itselleen vinkulelun, jonka se sitten saa kantaa autoon. Se oli taaskin Manusta varmaan reissun kohokohta, jos ei lasketa sitä, että se sai leikkiä suloisen jackrussellitytön kanssa.

Vinkulelun lisäksi Manu palkittiin vielä yhteisellä jalkapallotuokiolla hiekkakentällä. Veimme taas pitkästä aikaa Manun pelaamaan jalkapalloa. Yhtä innokkaasti se juoksenteli pallon perässä kuin ennenkin. Tässä pari kuvaa pelireissusta.