Eilen meillä alkoi parin viikon tauon jälkeen agility. Porukka on melkein sama, joten hallissa on useita vahvoja poikakoiria, joten Manun treenailu jatkuu niin, että muut menevät ulos siksi aikaa, kun Manu treenaa. Onneksi kanssatreenaajat ovat ymmärtäväisiä ja lähtevät mielellään pissittämään koiriaan.

Eka kerta tauon jälkeen sai Manut taas kuumumaan eikä treenailu oikein sujunut. Kepit eivät meinanneet onnistua millään. Muut esteet Manu suoritti, mutta kommentointi oli jatkuvaa. Mä vähän kyllästyin siihen enkä jaksanut yrittää kunnolla, mutta saatiin me rata suoritettua loppuun kuitenkin. Toisella kiekalla meni jo sitten muut esteet paremmin, mutta keppejä Manu ei suostunut tekemään oikein mitenkään päin. Radan jälkeen tehtiin vielä sitten rengas ja kepit pelkästään ja silloin menin ihan keppien alkuun ottamaan Manua vastaan ja otin kepit peruuttamalla ja vihdoinkin saatiin kepit tehtyä sujuvasti ilman hirveää mekastusta ja keskeytyksiä. Vaikka Manu kävikin tällä kertaa hyvin suurilla kierroksilla, sain minä vaihteeksi kehuja siitä, että pysyin rauhallisena ja varsinkin toisen kierroksen ohjaus (keppejä lukuunottamatta) oli jo ihan mallikelpoista tekemistä meidän tasolle. Kuumumisesta huolimatta Manu malttoi ottaa A:n kontaktin hienosti ja pystyin tekemään pienen vekin sille ennen A:lle menoa, vaikkei se ehkä näin pienelle menijälle niin tarpeen olisi siinä paikassa ollutkaan. Toivotaan, että ensi sunnuntaina mulla on taas hieman rauhallisempi treenikaveri ja että energia menisi radan suorittamiseen eikä mulle huuteluun.

Tänään käytiin sitten iltalenkillä Annin, Sisun ja Sennan kanssa. Lenkki tehtiin metsässä pimeällä ja Manu otti lenkin hyvin rauhallisesti - Manu kulki reippaan, mutta jo hieman rauhallisemmin etenevän Sennan perässä koko matkan. Manu on hieman arkajalka pimeällä eikä lähde juoksentelemaan kauas, mutta luulin, etttä Sisun kanssa se juoksisi edes vähän, mutta tällä kertaa paras paikka oli ihan Sennan lähellä. Nähtävästi siinä oli turvallista edetä. Mulla ei ollut valoa mukana, mikä hieman vaikeutti etenemistä, mutta kyllä me lenkistä ehjin nahoin selvittiin, mutta kyllä otsalamppu olisi ihan hyvä kapistus, jos meinaa pimeällä käydä metsässä kävelyllä. Tosin on kyllä pakko myöntää, etten yksin metsään pimeällä lähtisi.