On taas jäänyt meidän kuulumiset kirjoittelematta... Manulla kävi tuossa pääsiäisen jälkeen tyttöystävä pari kertaa kylässä ja nyt toivotaan, että kyläilyreissut meillä tuottaisivat tulosta ja kesäkuussa syntyisi pikku-Manuja ja pikku-Iipuja!!! Manun morsiamen virallinen nimi on Tallitontun Irma ja pennut menevät Stonesound -kennelin nimiin. Ensimmäisestä vierailusta Manu tokeni vielä hyvin omaksi itsekseen, mutta toisen keikan jälkeen jäi suuri kaipuu pienen miehen sydämeen ja meillä oli hyvin levotonta vielä pitkään vierailun jälkeen. Manu vain kitisi, että ulos olisi päästävä. Tätä ikävää ei helpottanut se, että naapurustossa lenkkeili juoksuinen narttu juuri samoihin aikoihin. Nyt kuitenkin on palattu arkeen ja Manukin malttaa viettää aikaa rauhassa sisällä - mikä helpotus!

Just kun pääsin kehumaan, että agilityssä meillä on alkanut sujumaan, niin Manu päätti näyttää mulle, ettei niin hirveästi tarvii itseluottamusta kerätä ja viime viikonlopun agility menikin ihan miten sattuu...helpoistakin kohdista Manu pisti hirvittävällä tempolla esteiden välistä...ei siis ajatustakaan, että olisi hypännyt edessä olleen esteen yli...no ei se vika varmaan koirassa ollut, vaan mun kroppa on varmaan Manulle kertonut, että suoraan ei pitäisi mennä.

Tänä viikonloppuna meillä oli sitten oikein kunnollinen agi-viikonloppu, kun ensin lauantaina käytiin parin tunnin treeneissä Pieksämäellä ja sitten tänään oli vielä omat treenit. Eilinen meni melko hyvin ja olin tosi tyytyväinen, kun tulin kotiin. Jokaiselle koiralle oli tarpeeksi aikaa treenata, joten Manukin malttoi keskittyä alkukaahailujen jälkeen. Rata oli mulle sinänsä haastava, koska sitä treenasi myös kolmosluokkalaiset ja siinä oli joitakin tosi haastavia pyörityksiä. Tehtiin rataa sitten pätkissä, niin ei tarvinnut yrittää oppia yli 30 esteen!!!! järjestystä ulkoa...mulla kun tuntui olevan vaikeuksia jo niiden ensimmäisen 17 esteen kanssa, kun siinä pyörittiin niin hirmuisesti. Mun oli ihan pakko sit sille ohjaajalle kertoa, että meillä ei ainoastaan tuo koira ole möllitasoinen, vaan hyvin vahvasti myös ohjaaja. Mut haasteista huolimatta, Manu saatiin kuulolle ja sit kun kellotettiin rataa (17 estettä), niin me saatiin Manun kanssa tehtyä melkein puhdas rata! Mut kun saatiin oppimaan, miten koira toisella kädellä heitetään esteen yli ja toisella otetaan vastaan, niin johan Manu senkin kuvion suoritti. Ennen kun mut saatiin toteuttamaan tuo ohjauskuvio, niin Manu vaan räksytti mulle eikä suostunut sitä estettä hyppäämään. On se vaan joskus niin vaikeaa!!!! Toinen haastava kuvio oli sellainen, missä mun piti heittää Manu mun edestä hypylle ja sitten saada se kiertämään takaa seuraava este ja taas tulla mun kanssa samalle puolelle ja ohittaa hyppy ja niin edelleen. Mun liike kun pysähtyi, kun yritin heittää Manut mun edestä, niin samalla pysähtyi Manu huutamaan mulle...ohjaaja vain toisti, että sun on pysyttävä liikkeessä, mut se oli aika vaikeaa, kun tosiaan mun piti saada Manu leikkaamaan mun edestä hypylle. Oisin halunnut tehdä yhteen kohtaan valssin ja näin olla Manun toisella puolella, mutta se oli kuulemma turhaa...saatiin me se sitten jotenkin onnistumaan, mut ei se sujuvaa touhua ollut tosiaankaan! Mut päällimmäisenä oppina mulle jäi tuo heittosysteemi, jota yritän nyt kuivaharjoitella kotonakin...yhdessä kohtaa piti nimittäin peruuttaa ja sitten heittää ja ottaa vastaan toisella kädellä ja voi että kuinka hienoa se oli, kun mä sain sen onnistumaan! Tällaiseen treeniin osallistun kyllä toistekin. Ja Pieksämäen tilat oli oikein tosi kivat. Halli oli hyvä ja lähimaastot mahtavat. Kävelytin Manua irrallaan siellä kuivassa mäntymetsämaastossa meidän taukojen aikana ja oli kyllä oikein tosi mukavaa. Ja kaikista mukavinta oli, että Manu tosissaan treenasi mun kanssa ja oli onnistumisista onnessaan...voi sitä pusujen määrää, kun oli aika palkita koira hienosta suorituksesta! Myös tällainen treenisysteemi, missä neljä koiraa treenaa kaksi tuntia on parempi kuin kuusi koiraa yhden tunnin aikana. Jokaiselle koiralle riitti aikaa ja tällainen kuumempikin yksilö ehti oman vuoron aikana kasata itsensä ja keskittyä treenaamaan. 

Tänään meidän omissa treeneissä oli taas haasteita kyllikseen. Alkuun tuntui taas, ettei Manu ole kuulolla, vaan se keskittyi mulle räksyttämiseen. Ihan sellainen perusjuttukaan, kun kahden esteen peräjälkeen hyppääminen ei meinannut onnistua. Ensimmäinen rata meni sitten ihan penkin alle eikä me saatu oikein mitään pätkää tehtyä hyvin. Liiat paineet oli kaiketi purettu sitten ensimmäiselle radalle, koska toinen meni jo paremmin ja saatiin tehtyä rata melko puhtaasti. Yhdessä kohtaa vähän taas pyörittiin, mutta kyllä sekin saatiin jotenkin onnistumaan.

Tällaista siis tällä kertaa. Nyt meillä on parin viikon agilitytauko, joten ensi viikonlopuksi täytyy keksiä jotain muuta mukavaa!