Käytiin taas sunnuntaina agilitytreeneissä ja tällä kertaa meillä oli jo hieman pidempi ja jonkun haastavammankin kuvion sisältänyt rata. Treenit tehtiin taas niin, että muut koirat menivät käymään pihalla, kun minä ja Manu suoritettiin rataa. Radan suorittaminen menikin hyvin ja olin tosi tyytyväinen siihen, kuinka Manu kuunteli mun ohjausta ja haltuunotot onnistuivat. Jopa sellaisessa paikassa, jossa minulle tuli kiire ja johon piti tehdä harjoittelun vuoksi valssi, onnistuttiin Manun kanssa todella hyvin heti ensimmäisellä kerralla. Pitkästä aikaa tuntui tosi hyvältä liidellä Manun kanssa - oli jo aikakin!

Manun keskittymiskyky on parantunut ja se on taas alkanut pysymään lähdössä paremmin ja pitkästä aikaa kepitkin mentiin oikein mallikkaasti. Manu ei stressaa niin paljon, joten se ei myöskään käy niin suurilla kierroksilla (kierroksilla se kyllä edelleen käy, kun se tajuaa, että se pääsee suorittamaan rataa), kun ollaan saatu harjoitella niin, että me olemme yksin hallissa. Ehkä tein virheen, kun lähdin suurempaan hälyyn treenaamaan viime keväänä. En tiedä, olisiko meidän ollut parempi vain harjoitella pienemmässä ja melko häiriövapaassa ryhmässä, jossa vain yksi koira suoritti rataa kerralla sen sijaan, että siirryttiin harjoittelemaan paikkaan, jossa joka puolella koirat suorittavat rataa tai esteitä ja aiheuttavat näin melkoisen häiriön meidän pienelle terrieripojalle. Muistan kyllä, kuinka keväällä en meinannut saada Manua suorittamaan mitään esteitä tuossa häiriössä, mutta sitten kesänmittaan tilanne parani huomattavasti ja me edistyimme melkoisesti, mistä olin kesällä todella onnellinen, kunnes sitten nyt syksyllä tuli takapakkia oikein olan takaa. No, toivottavasti suunta on taas ylöspäin ja toivottavasti me pystytään harrastamaan agilityä jatkossakin. Sunnuntaina nimittäin meillä molemmilla tuntui olevan tosi kivaa, kun todella suoritimme rataa yhdessä.

Tänä syksynä ei olla Manun kanssa enää tokoiltu, mutta ajattelin, että keväällä voitaisiin taas lähteä tokoilemaan. Manu kuitenkin viihtyi tokokentällä ihan hyvin ja silloin, kun käytäisiin tunneilla, tulisi ehkä harjoiteltuakin eri liikkeitä. Nykyään ei nimittäin olla enää kotioloissakaan treenailtu tokoa ollenkaan, kun ei olla millään kurssilla. Tokoilusta on ollut kyllä se hyöty, että kun agilitytreeneissä Manu kuumenee, kun se tajuaa, että se pääsee radalle, niin sivulle -käsky toimii ja Manu parkkeeraa pyllynsä mun jalan viereen ja suu menee (ainakin hetkeksi) kiinni, vaikka kierrokset olisivat kuinka korkealla. Sen ryhdikäs sivulla istuminen huvittaa mua aina, mutta onneksi se edes toimii.